fbpx

Tästä viikosta ei paljoa ole sanottavaa. Olen koittanut tehdä kasautuneita töitä pois ja treenata. Olo on ollut uskomattoman väsynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pilatestunneilla kropan oireilun huomaa hyvin. Kestävyys on hukassa ja uusia jumeja on ilmestynyt ympäri kroppaa. Tunnin jälkeen on kuitenkin taas parempi olo, onneksi tällä viikolla on ollut kaksi yksilötuntia.

Elämä kuitenkin jatkuu surullisesta fiiliksestä huolimatta ja on tässä viikossa jotain hyvääkin ollut. Perjantaina aloitin Hyvinvointivalmennus Studio Onen Mikon kanssa kolmen kuukauden rupeaman, jonka aikana hänen on tarkoitus pitää minut ruodussa, kun muokkaan elämäntapojani vielä entisestään tavoitteitani tukeviksi. Ei siis mikään perinteinen pt-jakso vaan olen itse vastuussa treeneistäni ja syömisistäni mutta hänen tehtävänsä on tukea minua rutiinin muodostumiseen asti ja kannustaa tekemään hyviä valintoja.

Kuva by @katrihaavistophotography

Lähestyin Mikkoa otsikolla Itsekuri kadoksissa, joka kuvaa mielestäni hyvin ongelmaani. Pidän treenaamisesta mutta heti muutaman taukopäivän jälkeen takaisin rytmiin palaaminen on vaikeaa. Kiireisessä aikataulussa treeneistä tuntuu aina olevan helpoin luopua mutta eihän siinä ole mitään järkeä; miksi luovun juuri siitä mistä pidän ja mikä antaa minulle energiaa muihin taskeihin? Omista tottumuksistaan eli treeneistä tinkimisestä on kuitenkin vaikea päästä eroon varsinkin kun palaan Suomeen veroilmoituskaudelle ja vielä ilman asuntoa Turussa neljään viikkoon. Mutta jotenkin aion saada treenit sovitettua niihinkin muutamaan viikkoon ja Mikko saa pitää huolen siitä, että en syö sanojani tässä.

Syömisestä puheenollen, se vasta vaikeaa onkin. En pidä syömisestä aktiviteettina (ruuan, herkkujen kyllä), en pidä kokkaamisesta, en pidä kasviksista, en pidä kaupassa käymisestä enkä todellakaan pidä siitä, että terveellinen ruoka maksaa niin paljon. Lisäksi olen ollut hyvin vaativa itseäni kohtaan syömisen suhteen, sillä nuoruudessa ruokatottumukseni olivat kauheat mutta jos objektiivisesti ajattelee, olen päässyt siitä jo pitkälle. Olen kuitenkin käyttänyt apuna kaikenlaisia fitness-ruokavalioita, punninnut jokaisen suupalan, seurannut kiellettyjen tuotteiden listoja ja kirjannut kaiken ylös ja ties mitä hullua. Jopa maitotilkka sai moitteita yhdessä kohtaa valmentajaltani. No nämä yritykset eivät ole onnistumisiin johtaneet ja itsekriittisyys on osaltaan saanut syödäkseen.

Voin rajata herkkupäivät muutamiin, ei ongelmaa. Mutta kun otan herkut pois arjestani, ongelmakseni nousee, etten syö tarpeeksi. Suorittajaluonteelle tässä on ollut avuksi ruokapäiväkirja-appi, jonka avulla pystyn helposti seuraamaan, että saan tarpeeksi ruokaa päivittäin. Tavalla, jossa kaikki kalorit eivät tule sipsipusseista… Toki Hollannissa lempiappini ei toimi mutta se pääsee varmasti taas käyttöön, kun palaan Suomeen.

Mikolla oli tähänkin hyvin rento ote ja hän lähti lähestymään koko ruokavaliota ilon kautta eli siitä, mitä haluaisin syödä, jos saisin itse päättää. Ymmärsin, että voin syödä ihan terveellisesti ilman, että se on vaikeaa pakkopullaa, kunhan olen hieman luova. Odotan innolla tätä kolmea kuukautta ja on mukavaa saada kannustusta matkalla kohti kestäviä tapoja, jotka tukevat jokapäiväistä jaksamista ja omia tavoitteitani. Ei ole kuulemma häpeä pyytää apua, vaikka miten tuntuu, että pitäisi osata itekkin 😉

Just for me:

Kylpyöljyjä, miten ihana keksintö. Hyvä spinningtunti, paljon mereneläviä, kaksi pilatesyksäriä viikon sisällä, uusi mineraalimeikkipuuteri ja kuorinta-aine, jotka kirkastavat ilmeen 🙂

Kuunnellut äänikirjat:

  • Eleanorille kuuluu ihan hyvää – Vähän outo…
  • Röyhkeyskoulu – Alku on hyvin lupaava.