fbpx

Sinne meni taas kolme viikkoa, hupsista… Niin paljon kerrottavaa, etten edes tiedä, mistä aloittaa. Töissä pidemmät päivät alkavat hiljalleen tuntumaan ja työtehtäviäkin on ruvennut tulemaan enemmän. Kiireestä ei kuitenkaan voi vieläkään puhua vaan nyt on melko sopiva; rento tahti mutta aika ei matele. Sain myös hoidettua jäsenyyden toimiston kuntokeskukseen, joten pääsin pitkästä aikaa kunnolla nostamaan rautaa ja polkemaan pyörää. Kuntosalille palaaminen kuitenkin on nostanut esiin ongelman, sillä lihakset ovat sen jäljiltä melko jäykät eikä se taas sovi yhteen pilateksen kanssa. Mites sitten tasapainoitan nämä kaksi, siinäpä kysymys…

 

 

 

 

 

Testasinpa myös keskuksen tarjoamaa pilatestuntia. Ohjaaja kertoi opettavansa fitnesspilatesta. Odotin innolla näkeväni, mitä on fitnesspilates mutta hän oli ottanut hieman klassisemman suunnan tunnilla, jolla olin. Fitnesspilates siis jäi vielä näkemättä. Moni pilateksen peruselementti puuttui tunnilta; flow, keskittyminen, pituuden hakeminen, tarkkuus… Hyvä treeni, tuntui keskivartalossa ja tuli hiki mutta fiilis täysin eri kuin oman harjoituksen jälkeen. Hieman turhautunut jopa mutta muut tunnilla olevat rakastivat sitä, joten ohjaaja vastasi selkeästi yleisön toiveisiin 🙂 Onko se hyvä vai huono, se onkin täysin eri keskustelu.

Olen jatkanut pilateksen yksilöharjoituksia viikoittain. Viimeisimpänä harjoitteluvälineenä olemme käyttäneet low chairia ja sepä on hauska vehje. Jalkoja hieman heikottaa tällä hetkellä. Olen käynyt myös ryhmätornitunnilla. Studiolla on siis tornipääty/mattoyhdistelmiä pienryhmätuntia varten ja ai että, oli rankka tunti. Ohjaajan tahti oli melkoinen ensikertalaiselle, kyseessä oli ryhmä, jonka kävijät olivat selkeästi vakkareita. Tuttuja liikkeitä kuitenkin, ohjaajan omalla twistillä maustettuina.

Keskittyminen ryhmätornitunnilla oli kuitenkin hukassa, sain jopa vähän moitteita siitä ohjaajalta hienoisesti piilotettuna rivien väliin 😀 Mutta tunnille saapuessani vain muutamien kymmenien metrien päässä tapahtui ammuskelu. Kun kuulimme, mitä oli tapahtunut niin eihän se mitään niin vakavaa ollut. Poliisi oli ampunut jonkun aseen kanssa heiluneen. Mutta tunnilla olimme vain kuulleet laukaukset (ja niitä oli monta), tiesimme, että joku makaa ammuttuna maassa ja näimme ikkunasta poliisiautojen välkkyvät valot niin keskityppä siinä sitten. Ilmeisesti täällä tapahtuu ammuskeluja vähän väliä mutta turkulaiselle tuollainen oli melko pelottava juttu. Things I learned in Amsterdam: miltä automaattiase kuulostaa.

Takaisin iloisempiin asioihin, sillä on nimittäin yksi seikka, jota ei voi ohittaa, sää. Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt nyt puolitoista viikkoa. Tänään auringossa oli niin lämmin, että takki oli liikaa ja villapaidallakin oli melko kuuma. Viime viikon sunnuntaina kiertelin Vondelparkissa ja söin ulkona. Helmikuun puolessa välissä! Myös ensi viikon alku näyttää uskomattomalta. Aurinko tekee kaikesta parempaa. Ja voi käyttää jo avokkaita, miten ihanaa. Olin tuonut Suomesta kevätkengät mutta huomasin, että niiden valkoinen kumipohja on muuttunut keltaiseksi. Yäk. Noh, täytyy varmaan ostaa uudet kevätkengät. Ja nyt ne, jotka seuraavat minua Instassa ja ovat nähneet ostamani blingiavokkaat, ne ovat ihan erilaiset kuin piloilla olevat kengät, joten niitä ei lasketa. Vaikka kummatkin ovat blingikengät…

 

Viisi viikkoa jäljellä, aika todella lentää mutta aion nauttia jokaisesta jäljellä olevasta hetkestä. Ja ai että, mitä odottaakaan huhtikuussa Suomessa, stay tuned.

Just for me:

Uusi pikkulaukku, pihvejä, kevään kunniaksi valkoviiniä, paljon kylpyjä, hengailua työkavereiden kanssa, kiertelyä ympäri kaupunkia, ihmisten katselua kadunvarsikahviloissa, uunipaistettuja sipsejä, aurinkoa aurinko aurinkoa.

Kuunnellut äänikirjat:

  • Lisää Himoshoppaajaa…
  • Sapiens etenee, pakolla loppuun.