fbpx

Tällä viikolla on minglattu paljon. Aluksi maanantaina istuin lähipubissa keittiöhiirtäni paossa ja pubin lasitetulla terassilla viereiseen pöytään istuivat kaksi miestä, joiden tunnistin nopeasti puhuvan suomea. Hieman pohdin, että miten sitä keskustelua nyt sitten aloittaisi mutta eipä se ollut vaikeaa, kun terassin lattian poikki juoksi hiiri… Ne taitavat seurata minua… Oli kuitenkin mukava istua iltaa ja jutella niitä näitä suomeksi. Herrat olivat myös konsultteja, joten keskustelua riitti jo siltä alalta. 

Keskiviikkona osallistuin InterNations-verkoston New Comers -tapahtumaan. Tapahtuma on tarkoitettu Amsterdamiin muuttaneille henkilöille, jotka haluavat tutustua uusiin ihmisiin. Minua oli hieman varoiteltu, että ei sellaiseen jättitapahtumaan voisi mennä yksin, sillä kaikki tulisivat sinne jonkin jo tuntemansa kaverin kanssa. En kuitenkaan kuunnellut tätä ja hyvä niin, sillä tapahtuma oli täynnä mielenkiintoisia ihmisiä, jotka osallistuivat siihen avoimin mielin. Ja olivat tulleet ihan yksin niin kuin minäkin.  Tutustuin moniin uusiin ihmisiin, joista tiedän tapaavani muutamia myös uudelleen. Illan aikana kuitenkin opin, että kannattaa olla tarkkana, miten kertoo työskentelevänsä verojen kanssa. Ilmeisesti minulla on hieman taksikuskin lookia ja lausuessani ”taxes”, kuulostaa se ihan ”taxis”… Parastahan oli, että tämä selvisi minulle vasta puolessa välissä iltaa. Ehkä taksien kanssa työskentelevänä esittäytyminen oli menestyksekkään illan salaisuus.

Perjantaina jatkoimme työkaverini kanssa InterNationsin parissa after workeillä lähipubissa. Tällä kertaa porukka oli pienempi, vajaa kymmenen henkilöä. Paikka oli selkeästi paikallisten suosiossa ja siellä oli hyvin meluisaa, joten ääni oli melko käheänä seuraavana aamuna, kun olin väkisin yrittänyt keskustella ihmisten kanssa huutamalla melun yli. Yhden tytön kanssa sovimme brunssista lähiviikonloppuina. Bondasimme helmien kautta, kukapa ei niistä tykkäisi ja saatoin olla jälleen täynnä niitä glitterikenkieni lisäksi. Hänelle after workit tosin olivat jo after after workit, joten saattaapi olla, ettei hän muista brunssisuunnitelmiamme 🙂

Lauantaina tapasin naisen keskiviikon tapahtumasta uudelleen. Hän on muuttanut Amsterdamiin miehen perässä ja jättänyt taakseen käsittääkseni melko loistokkaan elämän New Yorkissa. Nyt hänellä on täällä pieni vauva ja hän koettaa sopeutua uuteen elämäänsä, joka on hyvin erilainen kuin hänen elämänsä oli NYC:ssä. Kävimme ensin valokuvausmuseossa, jossa oli näyttely ruokakuvista ja 3D-taidetta metsästä. Hän pohtikin osuvasti, että kuka määrittelee, mikä on taidetta, sillä pakko sanoa, että moni Instagram-ruokakuva on mielestäni hienompi kuin kuvat museon seinillä. Kumpikaan ei ollut ihan vakuuttunut näyttelyn sisällöstä mutta olihan se elämys. Nyt voin sanoa käyneeni täällä muussakin museossa kuin seksimuseossa. Museokäynnin jälkeen hän näytti minulle lempiravintolansa, jossa oli hänen mukaansa NYC-fiilistä. Tämä siis oli koko illan teema, koetin keksiä tekemistä, jolla hänen kotikaipuunsa edes hieman hellittäisi. Jotenkin hassua, että olemme täysin eri elämänvaiheissa ja taitaa meillä olla jonkin verran ikäeroakin mutta jotenkin minusta tuntui ensimmäistä kertaa täällä samalta kuin istuisin iltaa parhaiden tyttökavereideni kanssa Suomessa.

Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja aika vaan tuntui lentävän. Ainoa ero oli, että nyt istuimme baaritiskillä. Olen aina katsonut elokuvista ja sarjoista, miten ihmiset istuvat baaritiskillä mutta Suomessa se ei ole niin tapana mutta olihan se kätevää olla lähempänä toista, kurkku sai levätä edellisen illan huutamisesta, kun pystyi käymään keskustelua normaaliin ääneen, vaikka paikka oli melko pieni ja täynnä. Jaoimme myös ruokamme ja nauroimmekin, että kummallekin oli tullut sellainen ensitreffifiilis mutta kaipa se kuuluu asiaan, kun tutustut uuteen ihmiseen vaikkakaan et romanttisessa mielessä.

Uusiin ihmisiin tutustuminen on palkitsevaa mutta on se myös raskasta. Olen kuitenkin innoissani, että olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja pitkistä työpäivistä huolimatta olen jaksanut myös astua pois mukavuusalueeltani ja antaa uusille ihmisille mahdollisuuden. Toivottavasti lähden täältä mukanani muutama uutta elinikäistä ystävyyssuhdetta 🙂

Just for me:

Paljon uusia tuttavuuksia, useita pilatestreenejä, aurinkoa, iPhonelle kuvausjalusta pitkän etsinnän jälkeen, todella hyvin paistettu pihvi, kevään suunnitelmia eteenpäin, kirjakaupassa pyörimistä, lisää pannukakkuja…

Kuunnellut äänikirjat:

  • Himoshoppaajat loppuun, en edes kerro kuinka monta niitä oli…
  • Sapiens, edelleen yritän mutta en vaan pääse jyvälle.