fbpx

Taisivat hieman pidemmät päivät alkaa tuntumaan, sillä melkoinen väsymys on vaivannut koko viikon. Ja sen mukana pieni koti-ikävä nosti päätään. Pahojen tapojeni mukaisesti koitin taistella sitä vastaan after workeillä ja roskaruualla ja sehän päättyi hyvin… Ihmismieli on hassu juttu. Teet samaa asiaa jotenkin odottaen eri lopputulosta mutta joka kerta. Lopputulos on sama. Tai jopa edellistä kertaa pahempi. Mutta silti. Teet sen uudelleen. Joku on väittänyt, että paheiden määrä on vakio. Melko masentava ajatus. Luulen, että lopulta se on kuitenkin vain omaa tyhmyyttä…

Olihan viikossa paljon hyvääkin. Viikonloppu oli ihanan rento. Lauantaina oli taas pilatespäivä. Monica kehui kehitystäni jo neljän kerran jälkeen. Yksilöohjaus toimii!! (Vaikka siinä hetkessä en kyllä osannut ottaa kehuja vastaan, olo oli niin turvonnut ja kankea ja halusin vain piiloutua peiton alle pallovatsani kanssa.) Huomasin vieressäni olevan kirjakaupan myyvän ainoastaan englanninkielisiä kirjoja. Kolmessa kerroksessa. Niin paljon kaikkia ihania kirjoja. Ja ymmärsin kaiken toisin kuin hollantilaisessa kaupassa. Veikkaan, että tulen viettämään siellä vielä paljon aikaa. Söin hyvin, katselin elokuvia ja koitin ladata akkuja seuraavaan viikkoon.

Kuva by @katrihaavistophotography

Just for me:

Viikonlopun runsaat aamupalat, lettu mansikoilla, ylhäällä mainittu kirjakauppa (kenties vietin siellä vähän kauemmin kuin annoin ymmärtää), etäpäivä, Netflixin uusi sarja Yummy Mummies, popcorneja, teehetki pilateslehden kanssa.

Kuunnellut äänikirjat:

Lisää Himoshoppaajaa, miten niin älytön kirjasarja voikin olla niin koukuttava…